Kaikki lähti liikkeelle ammattikorkeassa, kun vedettiin keikkahommia opiskelun lomassa. Rakennettiin jääsaunoja, kierrettiin Suomea ristiin rastiin ja painettiin hommia sellaisella asenteella, että oksat pois. Ja silti mietittiin, että miten nää ei oikeesti tunnu työltä?

Syy löytyi läheltä – se oli se porukka. Kun hommissa on sellainen meno, että vaikeinkin rypistys alkaa muistuttaa enemmän telttaretkeä kuin työmaata, ja vitsit lentää vielä silloinkin, kun sormet on jäässä ja päivä venyy, niin ei siinä voi kuin nauraa mukana. Työpäivästä tuli enemmän seikkailu kuin suoritus.

Ja siitä se oivallus syntyi: kun porukka klikkaa ja fiilis on kohdillaan, mikään duuni ei tunnu raskaalta. Se on sellaista menoa, joka saa jopa jääsaunan rakentamisen tuntumaan hyvältä idealta.